Valoa talven keskellä – kuun ja auringon maalauksia

Kun valo vähenee ja ilta laskeutuu aikaisemmin, vuodenajan hiljainen kulkue vaeltaa puutarhani poikki. Syksyn kuutamot ja talven laskevat auringot ovat hetkiä, jotka aina pysäyttävät minut ja juuri nuo hetket haluan tallentaa maalauksiini

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa muutamia teoksiani, joissa kuunvalo, pakkasen sininen ja metsän hiljaisuus kohtaavat. Ne eivät ole minulle vain maisemia – ne ovat tunnelmia, muistoja ja odotusta. Maalaukset syntyvät usein tarpeesta löytää rauhaa ja valoa silloinkin, kun ympärillä on hiljaista ja harmaata.

Eräänä iltana maalatessani näin mielessäni vanhemman miehen istumassa joen rannalla, täysikuun seurassa. Oli hiljainen ja rauhallinen hetki. Kaupungin valot etääntyivät unenomaisesti muistuttaen elämästä, joka kerran oli; elämän, joka nuorena sykki täynnä virkeyttä ja mahdollisuuksia. 

Ajattelin, että ehkä hän muistelee menneitä, nuoruutensa haaveita ja rakkautta. Täysikuu tuntui kuuntelevan häntä, valaisten hänen kasvojaan lempeällä valollaan.

Tämä kuva syntyi siitä tunteesta. Kaipuusta, rauhasta ja ajattomuudesta. Vuosista, jolloin sai astella nuoren miehen saappailla. 

Mitä nämä maalaukset kertovat?

Talven lähestyessä huomaan itsekin kaipaavani valoa ja väriä harmauden keskelle. Nämä maalaukset ovat minulle kuin ikkunoita siihen vuodenaikaan, jolloin hiljaisuus puhuu eniten.

Kuunvalo voi olla yhtä lohdullinen kuin kesän kirkkaus. Ehkä jopa syvempi, koska se valaisee juuri sen verran, että näemme olennaisen.

Jokainen teos kantaa omaa tarinaansa. Yksi kertoo pakkasaamusta, jolloin kuu jäi taivaalle vielä auringon noustessa.

Toinen syntyi hiljaisessa metsässä, jossa kaikki oli sinistä ja pysähtynyttä.

Kolmannessa on hetki, jolloin aurinko vielä viipyy horisontissa ja maalaa taivaan oranssiksi – juuri ennen kuin valo katoaa.

Hiljaisuudesta väreihin

Kuunvalon jälkeen huomaan aina kaipaavani värejä. Alkuvuoden maalauksissani aurinko nousee jo hieman korkeammalta, ja sen sävyt heijastuvat jokeen, oksistoon ja punatulkkujen höyheniin.

Talvi ei ole enää pelkkää sinisyyttä. Se alkaa hengittää lämpöä, valoa ja elämää.

Tässä osiossa esittelen teoksia, joissa talven hiljaisuus kohtaa auringon värin.

Punatulkku oksalla, auringonlasku joen yllä – ne ovat kuin lupauksia keväästä, mutta vielä hiljaisia, vielä talven sylissä.

Pihlajien piha – valon ja värin hetki

Pihlajien piha -maalaus vie minut menneeseen aikaan. 

Se on tyylitelty maalaus maalaistalon pihapiiristä, jossa pihlajat kehystävät näkymän. Vasemmalla vilahtaa riihen nurkka, oikealla lumiset puut ja tarkemmin maalattu pihlajanoksa.

Auringon valo luo lämpimän tunnelman ja kun silmiä siristää, maisema tarkentuu kuin muisto, joka palaa mieleen pitkän tauon jälkeen. Vilahtiko riihen takana ketun häntä?

Keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt tuovat minulle aina iloa ja voimaa. Oranssi virkistää, keltainen antaa energiaa. Yhdessä ne tuovat valoa myös talven keskelle.

Kiitos, että viivähdit näiden talvisten maisemien äärellä. Suomen luonto osaa puhua hiljaa – kuunvalolla, auringonlaskulla, oksalla istuvalla linnulla. 

Toivon, että jokin näistä maalauksista toi sinulle hetken rauhaa, muiston tai uuden näkökulman.

Jos jokin teos jäi mieleesi tai haluat nähdä lisää, löydät maalaukseni verkkosivultani. Jokainen niistä on syntynyt luonnon rytmissä – valon, värin ja hiljaisuuden kuljettamana.

👉 Siirry verkkosivulleni ja tutustu teoksiin
Verkkokauppa – Taiteen verkkokauppa