Eläimet maisemassa – rinnallamme arjessa ja taiteessa

Rakkaus luontoon, sen elämään ja eläimiin sai minut kirjoittamaan ja kokoamaan tämän näyttelyartikkelin. Lapsuuden kotiani ympäröivät suuret kalliot, metsä ja isopappani pellot. Luonto oli läsnä joka päivä – kesällä ja talvella – ja eläimet ilmestyivät maisemaan kuin osa arjen rytmiä.

Nuo kokemukset jättivät minuun jäljen, joka ei ole vuosien myötä haalistunut. Ne kulkevat mukanani yhä eläen taiteessani ja maalauksissani

Tämä näyttely on kiitos niille hetkille, ja kutsu sinulle astua mukaan maisemaan, jossa eläimet ovat rinnallamme.

Eläimet eivät ole vain aiheita – ne ovat osa maisemaa, osa arkea, osa muistoja. Ne kulkevat pellon reunalla, istuvat ikkunalaudalla, pyrähtävät oksalta toiselle. Näissä maalauksissa eläimet eivät ole esillä näyttävyyden vuoksi, vaan siksi, että ne ovat hiljaisia kanssakulkijoita, jotka tekevät maisemasta elävän.


Näyttely ei ole vain katsottavaksi – se on koettavaksi. Ehkä jokin teos tuo mieleen lapsuuden pihan, metsäretken, lemmikin katseen tai hiljaisen hetken pellon laidalla. Eläinmaalaukset tarjoavat katsojalle tilan pysähtyä, hengittää ja muistaa arjen kauneutta.

Suuret eläimet maisemassa

Tässä osiossa kuljemme pellon laitaa, missä hevoset ja lehmät ovat osa maisemaa.

Tämä öljyvärimaalaus syntyi tilaustyönä muutamia vuosia sitten. Asiakas oli joutunut luopumaan lehmistään – eläimistä, jotka olivat kulkeneet mukana arjessa ja maisemassa. Hän toivoi maalauksen, joka kantaisi mukanaan muiston: hetken, jolloin lehmät vielä lepäävät, ja yksi tai kaksi nousee ylös tunnistaessaan tutun tulijan.

Maalasin maisemaan aamu-usvan, sen hiljaisen hetken ennen päivän alkua. Taivaanrannan kajastus kertoo uudesta alusta – ei vain valon, vaan muiston. Tässä kuvassa ei ole kiirettä.

Kesäinen kohtaaminen Vihteljärvellä

Tämä kesäinen maisema on Kankaanpään Vihteljärveltä, jossa vierailimme useana kesänä etsimässä aiheita tauluihin. Suomenhevonen, joka laidunsi pellon laidalla, tuli meille tutuksi ja ehkä hänkin tunnisti meidät, sillä aina käydessämme hän nousi katsomaan, kuin vanhaa ystävää.

Vihteljärven maisemat olivat kuin vanhoissa Suomi-filmeissä: lehmiä laitumella, hevonen pellon reunassa, hiljaisuutta joka kantoi. 1990-luvulla se oli vielä sellainen – maisema, jossa aika pysähtyi ja arki hengitti rauhassa.

Alla lisää tunnelmallisia maisemia Vihteljärveltä.

Hevonen taiteessa, luonnossa ja kilparadalla

Hevonen on taiteessa rauhan ja voiman vertauskuva – sen katse kantaa muistoja, sen olemus tuo maisemaan rytmin. Luonnossa se on hiljainen kulkija, osa peltoa ja metsän reunaa, arjen kumppani.

Kilparadalla hevonen on keskittynyt liike, voiman ja herkkyyden yhdistelmä – hetki, jossa sydän ja kaviot lyövät samaan tahtiin.

Hevosteoksista metsälintujen maailmaan

Nuorena kävimme ystävieni kanssa keväisin katsomassa metsojen ja teerien soidinta. Aamuisin herättiin vielä uni silmissä, ja lähdettiin aarniometsän laitaan – isolle suolle, korkean kallion päälle. Siellä odotettiin hiljaa, josko näkisimme soidinmenot: siiven suihkeen, pulinan ja varovaisen tanssin nevalla.

Alhaalla oleva pyyperheen olen maalannut ystävälleni hänen pyynnöstään aiheena Matti Karppasen pyyperhe.

Alhaalla oleva pyyperheen olen maalannut ystävälleni hänen pyynnöstään aiheena Matti Karppasen pyyperhe.

Varjoista valoon – linnut lähellämme

Kun metsä hiljenee ja soidinmenot jäävät taakse, siirtyy katse lähemmäs kotipihaa ja rantamökin maisemaa. Keväällä ensimmäiset iloiset laulajat saapuvat, peipposet, västäräkit keveät, vilkkaat, toivon tuojat.

Niiden laulu, liike ja läsnäolo ovat osa arjen rytmiä, osa kevään heräämistä.

Eläimet kulkevat maisemissamme usein huomaamattomina, mutta niiden läsnäolo muuttaa kaiken: rytmin, tunnelman ja tavan, jolla katsomme ympärillemme. Ne ovat osa arkea, osa luontoa ja osa tarinoita, joita taide kantaa mukanaan.

Olen vuosien varrella palannut tähän teemaan yhä uudelleen — joskus lyijykynällä, joskus puupiirroksella, joskus maalaten. Jokainen teos on pieni kumarrus niille eläimille, jotka jakavat tämän maailman kanssamme ja tuovat maisemaan oman hiljaisen läsnäolonsa.

Jos haluat nähdä lisää eläinaiheisia maalauksiani tai tutustua laajemmin työskentelyyni, löydät koko valikoiman kotisivultani. Tervetuloa katsomaan lisää: 👉 https://taidemaalari.net/

Kiitos, että luit ja kuljit hetken rinnallani tämän aiheen äärellä. Toivotan sinulle rauhallista ja inspiroivaa viikon jatkoa. Terveisin, Markku

Samankaltaiset artikkelit

  • Noormarkun kesänäyttely 3.6.-31.8.2002

    Tämä näyttelyjuttu oli alkujaan kotisivullani jonka jouduin lopettamaan. Kirjoitan tätä nyt uudelleen samalla muistellen sen ajan tilannetta joka Noormarkussa vallitsi vuonna 2002. Kunnanjohtaja Risto Peevo oli innokas pitämään kotikunnan taiteilijoiden puolta, samoin Juha Karvonen. Ja osaksi heidän ansiostaan saatiin  kesällä järjestettyä näin upea näyttely Noormarkkuun. Kummastakin hienosta herrasmiehestä on aika jättänyt ja elämme nyt maailmaa…

  • Ohjeita ja vinkkejä oman taidenäyttelyn järjestämiseen

    Mitä kannattaa aluksi huomioida Taidenäyttelyn järjestäminen on aika iso projekti riippuen siitä, missä sen järjestää. Erilaisia näyttelypaikkoja on olemassa aika paljon. Ilmaisia tiloja löytyy yleensä kirjastoista, mutta muualtakin voi kysellä, esimerkiksi kahviloista ja eri yhdistysten tiloista. Seuraavaksi kysymykseen tulevat maksulliset tilat, joita onkin laajempi valikoima. Suuremmissa kaupungeissa on useampiakin gallerioita, jotka järjestävät taidenäyttelyitä taiteilijoille. Kaupallinen…

  • Vinkkejä ja ohjeita öljyvärimaalaukseen ja kankaan pingotukseen kiilapuille.

    Öljyvärimaalaus alkaa maalauspohjan valmistamisesta. Niitäkin on saatavana valmiina, mutta usein ne ovat puuvillakankaasta tehtyjä, jolloin kestävyys ei ole pellavakankaan luokkaa. Sitten on pohjia, joissa kangas on liimattu pahville. Ne ovat suhteellisen laadukkaita ja kestäviä. Itse maalaan yleensä pellavakankaalle, jonka sävytän pingottamisen jälkeen akryylillä. Sävynä jokin umbran, poltetun siennan ja ultramariinin sekoitus. Akryyliväri saa olla aika…

  • Puuvillan taidenäyttely 2015

    Minulla on ollut vuosien varrella yli kolmekymmentä talvinäyttelyä maaliskuussa, suurin osa niistä Porissa. Maaliskuun näyttely 2015 oli uuden kauppakeskus Puuvillan valoisassa ateljee tilassa. Hieno näyttelypaikka, vaaleat seinät ja monta kaunista ikkunaa joista tuli luonnon valoa tilaan. Avajaistilaisuus oli upea hetki näin hienossa ja isossa tilassa. Johnny Kai Forssell avasi näyttelyn ja väkeä oli mukavasti kuuntelemassa…

  • Markun pieni taidepuutarha

    Pienessä taidepuutarhassa näkyvät taiteilijalle ominaiset luovat ratkaisut, oma kädenjälki ja erilaisten materiaalien uudelleen hyödyntäminen puutarharakentamisessa. Betonista valetut ruukut yrttikasvatukseen ja erilaiset betonista itse tehdyt laatat poluille. Vanhasta harmaasta laudasta valmistetut eri muotoiset taulujen taustat taulujen kiinnittämiseen kesänäyttelyn ajaksi ym. Piha on kivikkoinen rinne, joka sijaitsee kahdessa tasossa. Viime kesänä rakensin taidepuutarhan rinteeseen 14 metriä pitkän…

  • Akvarellipaperin liimaus

    Pieni vinkki Akvarellimaalaus on taiteenlaji jolla pystyy herkästi tulkitsemaan näkemäänsä. Tapoja maalata on varmaan yhtä paljon kuin maalareitakin. Voidaan sanoa ettei todellakaan ole mitään yhtä oikeaa tapaa suoriutua maalauksesta. Joskus näkee kuinka todella hieno maalaus on pilattu niin, ettei paperin liimaukseen pohjaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Minusta mikään ei ole niin ikävää katseltavaa kuin ryppyinen…